We’ve updated our Terms of Use to reflect our new entity name and address. You can review the changes here.
We’ve updated our Terms of Use. You can review the changes here.

H​ä​nen olivat linnut

by Luontokerho

/
  • Streaming + Download

    Purchasable with gift card

     

1.
Unen sillan rankenteet pettävät valtavat kaaret hajoavat Nuo hirveät örkit mukanain syvyyksiin vajoavat Eivät ansaitse pääosaa paikassa painajaisen Aivan sama, onko pohjaa – parempi kun ei oliskaan Kun hetki koittaa hirmuörkit kätensä kaulaani kietovat Rakastan, heitä rakastan Kesäisen aamun usva ihollain tekee kaikesta tulevaa Maailman suurin, liejuinen mustuainen näkee kaiken, salaa sen Piilottaa todisteet alle vellovan lian Sieltä synnyit sinäkin, rakas kala, armon kala Kasvatit siivet, olit lentokala, lentolisko hirmulisko, liskolintu Nyt painaa liikaa taakka entisen elämien Pelottaa enemmän kuin jaksat kantaa Suosittelen regressioterapiaa Kun hetki koittaa hirmuörkit kätensä kaulaani kietovat Rakastan, heitä rakastan Maailman tuska lihassain tulevaisuudesta tulevaan Ystävä, ymmärrä, se on tietämyksemme keskellä oleva aukko Ja se, kuinka toimimme, muuntelee sen laajuutta sekä koostumusta ja siten säätelee elämiimme päätyvän valon määrää Vesi voi näyttää pelottavalta, mutta siihen saapuva valo absorboituu suurimmaksi osaksi olentoihin.
2.
Sinä, norppa Luvatta sinua tuijotan Sinä venyttelet ja haukottelet Olet ovela ja vähän härski Olet välillä meille tunnistamaton, uiva subjekti Liekö teitä olemassakaan? Olette vain hörhöjen kuvitelmaa Karvanvaihtoaikaan kutittaa Norppaa ahdistaa Epäilykseni anteeksi saan Norppa vilkuttaa ”Me emme tahdo teille pahaa Me tulemme kaukaa ja meillä on tärkeää asiaa Älkää peljätkö koneitamme tai turhaan kammotko suuria silmiämme Meitäkin hieman jännittää mutta tahdomme kertoa teille rakkaudesta.”
3.
Hellepäivän hallakellot ja ruosteisen keinun kyynel Hengenvaara - tämä pimeä huone ja kärähtänyt pääkytkin Kuriton käsi, tämä kipeä raaja Sähkösormeni nykivät nytkin Nouse prätkähiirenä aivojen selkään ja robottikädellä kutita hermoja Kahvinkeittimen voin perästäsi tarkistaa Nouse prätkähiirenä aivojen selkään ja laserisilmällä helpota harhoja Kahvinkeittimen voin perästäsi tarkistaa ”Miksi näin on nyt?” - kysyt hämilläsi ”Eikö naurata Niinivaara?” Olen aina täällä, vaihdan silmiä vain Pidän järjestystä yllä Nouse prätkähiirenä aivojen selkään ja robottikädellä kutita hermoja Kahvinkeittimen voin perästäsi tarkistaa Nouse prätkähiirenä aivojen selkään ja laserisilmällä helpota harhoja Kahvinkeittimen voin perästäsi tarkistaa Varmistaa Sammuttaa Seinästä irroittaa
4.
Kuinka pukeutuisit, jos vain uskaltaisit muitakin värejä käyttää? Kirjava kissa edestäs tien ylitti vaan et pelkoas uskalla näyttää Mansikkisi kanssa naimisiin vaik tahdot ei se ”Tahdon” sulle vastaa Ikäsyrjinnäksi väität, kun ei lapset autoilla saa ajaa Mikä järki siinä on kun lapset eivät autoilla saa ajaa? Mieles valtaa ahdistus, kun tapaat vauvan vihreissä vaatteissa Onkohan ne kirpputorilta, ei siellä oo varaa valita Vanhemmat varmaan suvakkeja, hippejä vihreessä kuplassansa Tuliko minustakin tällainen, kun kutsuin heitä itsekin nimeltä? Äidin nimi Äiti, isän Isä, miksi heitä kutsua nimeltä. Kun tanssien sateen saamme aikaan, niin toivot et vaan ei kevät kurkistaisi pilviverhon takaa Voit tanssin pyörteissä minut kuuhun heittää ja luottaa magneettivoimaan Vaan minkäpä luonnonvoimille voisit Se on kauneutta, totuutta, hilpeyttä, napaketun juoksua keväistä karvanlähtöä
5.
Valjastettu kumienkeli pyörän renkaassa näkee nälkää - pakko syödä itseään Ainoaa ystäväänsä jahdaten - koskaan kiinni saamatta Lahjana armollisilta otuksilta palelen, syöksen tulta Tiivisteistä vuotavat silikonintuoksuiset enkelit Kohtalon päätöstä odottavat sameat joukot harhaillen vaan ilakoivat nähdessään ihmislapsen joka ei jumaluudessaan ymmärrä, miksi kaikki nuo nauravat Kuinka sisin voi huutaa, jos ääntä ei ole ilman kuulijaa? Jumalten tilataidetyöpajassa luonto oli aiheena Vaan ei taidetta ilman kokijaa Mahtavatko lokit ihastella merta, pöllöt tulkita puita? Saisinko tuoksua samalta kanssasi, polttomerkitty enkeli? Mitä ei nähdä voi, elämä muuttaa kahdeksi ja sitten yhdeksi, taas kahdeksi ja kolmeksi Lahjana sikamaisilta pedoilta myötätunnet, tiedostat Avoimista ikkunoista työntyvät hämäräeliöt Kohtalon päätöstä jonottavat sameat joukot harhaillen vaan tyrmistyvät nähdessään ihmislapsen joka ei jumaluudessaan ymmärrä, miksi kaikki kauhistelevat! Kuinka sisin voi huutaa, jos ääntä ei ole ilman kuulijaa? Jumalten tilataidetyöpajassa luonto oli aiheena Vaan ei taidetta ilman kokijaa Mahtavatko lokit ihastella merta, pöllöt tulkita puita?
6.
Minä olen enkeli Lyö minua kasvoihin Olen kaksipäinen vasikka Lepään suolaliemessä Maksa hetki minusta Unissani käärmeet vapaina kauniisti kiitostaan laulaa Tyyny on huono Kissa oksentaa, syö! - Välipalaa! Veren ääni, kuola valuu pakko ostaa hetki sinulta Syytän sinua haureudestain - Katso, mitä sait mut tekemään! Nämä kuvat ovat maailma Kerro minulle, missä on elämä?
7.
Kylpyhuoneen lattialla kissanhiekkakarkeloissa Piehtaroidaan ajatuksissa etsitään seinistä shampoojumalia Vaahdon vielä valuessa verkkokalvot punertaa Peili rikkoo hiljaisuuden lain rohkaisee jälkikuvat loikkimaan Tää on kulma-aurinko erikoinen ja pakkoajatusjatkot Kulma-aurinko aurinkoinen nää on pakkotoistajan bileet Nyt vuodenajat tuoksuvat sekavasti toisiltaan Ystävyydet juoksettuvat kun ystäviä kaivataan Mansen mielenterveystalvi Onnen aika, Lopun aika Tulvat huokosissani aurinko armas aukoissani Tää on kulma-aurinko erikoinen ja pakkoajatusjatkot Kulma-aurinko aurinkoinen nää on pakkotoistajan bileet äisäk eelettivel alla nognirua-amluk neniaklajääp äjikti notuvA Avuton itkijä pääjalkainen kulma-auringon alla levittelee käsiä
8.
Millainen se ääni oli? Sanokaa minulle! Millaiset sen liikkeet olivat? Näytelkää minulle! Mies kuin metso tuossa tuvassa katsoi kohti Kasvoillaan asparaguksen varjo, unelman varjo - kauniimpi niin Ja katui. Kertokaa minulle! Näyttäkää miten ne?! Kertokaa minulle! Näytelkää miten? Sulassa vedessä uivat, kaksi isoa lintua Kuinka olisitte voinut olla tunnistamatta? Pyhä lintu ”Kung, kung, kung” Tuliko ääni siivistä vai kurkusta? Tuo ääni kuin kirkonkello Kuin rautapataa olisi rannalla taottu Minä en ole näyttelijä Te olette suuri näyttelijä Vaan kadonnut on jo metso miehen silmistä - Nyt on myöhäistä ”Virran sulassa, järvet jo jäässä kaksi isoa lintua, pyssy sattui olemaan mukana Ammuin, olisi saanut jäädä tekemättä Puoliso kiersi kylän päällä ja huusi Ääni oli kuin kirkonkello Kuin vaskikelloa olisi paukutettu” Minne panisi oudon valkean? Kuinka kohdella tuota outoa valkeaa ruumista koiratkin sitä kaihtoivat Mies kuollut lintu sylissään harhaillen pimeää pihaa Kaikuu vielä yllä huuto puolison ja surmaaja, kuin murhamies, tiesi juuri silloin mitä tehdä hänelle, jota ei voi maahan panna Ei maan päällä paikkaa taivaan linnulle En minä häntä vihaa Hän oli jo ymmärtänyt, mitä oli tehnyt kun kylätietä pitkin kantoi joutsenta kuin ristiä selässään Kuin valkeaa ruumisarkkua kantaen meni preparoitsijan luo Laiva laski laituriin Mies nousi mustaan tervahöyryyn selässään tuo outo kantamus Piinautui piinautumistaan tietäen etteí pääsisi puolison huudosta ennen kuin saisi käsistään tuon valkean ruumiin Laiva jäässä, joutsen jäässä Kantajan jäiset rukkaset valkean kaulan ympäri kiertyneinä Höyhenissä tahroja, kuivunutta, jäistä verta Määränpäässä haju, joka vainoaa unissa vieläkin ”Te olette suuri näyttelijä Minä en ole näyttelijä, minä olen hullu Esitykseni oli ala-arvoinen Hullu, yrittämässä esittää lintua, jota ei koskaan ole edes nähnytkään Te olette suuri näyttelijä Näyttäkää minulle, oliko se näin? Oliko kevät? Olivatko soitimella? Tuliko ääni siivistä vai kurkusta?” Kung, kung, kung

about

Luontokerhon neljäs levy. The fourth album of Luontokerho.
Recorded and mixed by Teemu Sinkko. (2018)

credits

released July 20, 2018

license

all rights reserved

tags

about

Luontokerho Finland

contact / help

Contact Luontokerho

Streaming and
Download help

Report this album or account

If you like Luontokerho, you may also like: