1. |
Maailman silmä
03:14
|
|||
Unen sillan rankenteet pettävät
valtavat kaaret hajoavat
Nuo hirveät örkit mukanain
syvyyksiin vajoavat
Eivät ansaitse pääosaa paikassa painajaisen
Aivan sama, onko pohjaa – parempi kun ei oliskaan
Kun hetki koittaa
hirmuörkit kätensä kaulaani kietovat
Rakastan, heitä rakastan
Kesäisen aamun usva ihollain
tekee kaikesta tulevaa
Maailman suurin, liejuinen mustuainen
näkee kaiken, salaa sen
Piilottaa todisteet alle vellovan lian
Sieltä synnyit sinäkin, rakas kala, armon kala
Kasvatit siivet, olit lentokala, lentolisko
hirmulisko, liskolintu
Nyt painaa liikaa taakka entisen elämien
Pelottaa enemmän kuin jaksat kantaa
Suosittelen regressioterapiaa
Kun hetki koittaa
hirmuörkit kätensä kaulaani kietovat
Rakastan, heitä rakastan
Maailman tuska lihassain
tulevaisuudesta tulevaan
Ystävä, ymmärrä, se on tietämyksemme keskellä oleva aukko
Ja se, kuinka toimimme, muuntelee sen laajuutta sekä koostumusta
ja siten säätelee elämiimme päätyvän valon määrää
Vesi voi näyttää pelottavalta, mutta siihen saapuva valo
absorboituu suurimmaksi osaksi olentoihin.
|
||||
2. |
||||
Sinä, norppa
Luvatta sinua tuijotan
Sinä venyttelet ja haukottelet
Olet ovela ja vähän härski
Olet välillä meille tunnistamaton, uiva subjekti
Liekö teitä olemassakaan?
Olette vain hörhöjen kuvitelmaa
Karvanvaihtoaikaan kutittaa
Norppaa ahdistaa
Epäilykseni anteeksi saan
Norppa vilkuttaa
”Me emme tahdo teille pahaa
Me tulemme kaukaa ja meillä on tärkeää asiaa
Älkää peljätkö koneitamme
tai turhaan kammotko suuria silmiämme
Meitäkin hieman jännittää
mutta tahdomme kertoa teille rakkaudesta.”
|
||||
3. |
||||
Hellepäivän hallakellot
ja ruosteisen keinun kyynel
Hengenvaara - tämä pimeä huone
ja kärähtänyt pääkytkin
Kuriton käsi, tämä kipeä raaja
Sähkösormeni nykivät nytkin
Nouse prätkähiirenä aivojen selkään
ja robottikädellä kutita hermoja
Kahvinkeittimen voin perästäsi tarkistaa
Nouse prätkähiirenä aivojen selkään
ja laserisilmällä helpota harhoja
Kahvinkeittimen voin perästäsi tarkistaa
”Miksi näin on nyt?” - kysyt hämilläsi
”Eikö naurata Niinivaara?”
Olen aina täällä, vaihdan silmiä vain
Pidän järjestystä yllä
Nouse prätkähiirenä aivojen selkään
ja robottikädellä kutita hermoja
Kahvinkeittimen voin perästäsi tarkistaa
Nouse prätkähiirenä aivojen selkään
ja laserisilmällä helpota harhoja
Kahvinkeittimen voin perästäsi tarkistaa
Varmistaa
Sammuttaa
Seinästä irroittaa
|
||||
4. |
Arvot ja perheet
03:21
|
|||
Kuinka pukeutuisit, jos vain uskaltaisit
muitakin värejä käyttää?
Kirjava kissa edestäs tien ylitti
vaan et pelkoas uskalla näyttää
Mansikkisi kanssa naimisiin vaik tahdot
ei se ”Tahdon” sulle vastaa
Ikäsyrjinnäksi väität, kun ei lapset autoilla saa ajaa
Mikä järki siinä on kun lapset eivät autoilla saa ajaa?
Mieles valtaa ahdistus, kun tapaat vauvan vihreissä vaatteissa
Onkohan ne kirpputorilta, ei siellä oo varaa valita
Vanhemmat varmaan suvakkeja, hippejä vihreessä kuplassansa
Tuliko minustakin tällainen, kun kutsuin heitä itsekin nimeltä?
Äidin nimi Äiti, isän Isä, miksi heitä kutsua nimeltä.
Kun tanssien sateen saamme aikaan, niin toivot et vaan
ei kevät kurkistaisi pilviverhon takaa
Voit tanssin pyörteissä minut kuuhun heittää
ja luottaa magneettivoimaan
Vaan minkäpä luonnonvoimille voisit
Se on kauneutta, totuutta, hilpeyttä, napaketun juoksua
keväistä karvanlähtöä
|
||||
5. |
Enkelten hajut
02:59
|
|||
Valjastettu kumienkeli pyörän renkaassa
näkee nälkää - pakko syödä itseään
Ainoaa ystäväänsä jahdaten - koskaan kiinni saamatta
Lahjana armollisilta otuksilta palelen, syöksen tulta
Tiivisteistä vuotavat silikonintuoksuiset enkelit
Kohtalon päätöstä odottavat sameat joukot harhaillen
vaan ilakoivat nähdessään ihmislapsen
joka ei jumaluudessaan ymmärrä, miksi kaikki nuo nauravat
Kuinka sisin voi huutaa, jos ääntä ei ole ilman kuulijaa?
Jumalten tilataidetyöpajassa luonto oli aiheena
Vaan ei taidetta ilman kokijaa
Mahtavatko lokit ihastella merta,
pöllöt tulkita puita?
Saisinko tuoksua samalta kanssasi, polttomerkitty enkeli?
Mitä ei nähdä voi, elämä muuttaa kahdeksi
ja sitten yhdeksi, taas kahdeksi ja kolmeksi
Lahjana sikamaisilta pedoilta myötätunnet, tiedostat
Avoimista ikkunoista työntyvät hämäräeliöt
Kohtalon päätöstä jonottavat sameat joukot harhaillen
vaan tyrmistyvät nähdessään ihmislapsen
joka ei jumaluudessaan ymmärrä, miksi kaikki kauhistelevat!
Kuinka sisin voi huutaa, jos ääntä ei ole ilman kuulijaa?
Jumalten tilataidetyöpajassa luonto oli aiheena
Vaan ei taidetta ilman kokijaa
Mahtavatko lokit ihastella merta,
pöllöt tulkita puita?
|
||||
6. |
Salatut elämät
01:36
|
|||
Minä olen enkeli
Lyö minua kasvoihin
Olen kaksipäinen vasikka
Lepään suolaliemessä
Maksa hetki minusta
Unissani käärmeet vapaina
kauniisti kiitostaan laulaa
Tyyny on huono
Kissa oksentaa, syö!
- Välipalaa!
Veren ääni, kuola valuu
pakko ostaa hetki sinulta
Syytän sinua haureudestain
- Katso, mitä sait mut tekemään!
Nämä kuvat ovat maailma
Kerro minulle, missä on elämä?
|
||||
7. |
Kulma-aurinko
02:35
|
|||
Kylpyhuoneen lattialla
kissanhiekkakarkeloissa
Piehtaroidaan ajatuksissa
etsitään seinistä shampoojumalia
Vaahdon vielä valuessa
verkkokalvot punertaa
Peili rikkoo hiljaisuuden lain
rohkaisee jälkikuvat loikkimaan
Tää on kulma-aurinko erikoinen
ja pakkoajatusjatkot
Kulma-aurinko aurinkoinen
nää on pakkotoistajan bileet
Nyt vuodenajat tuoksuvat
sekavasti toisiltaan
Ystävyydet juoksettuvat
kun ystäviä kaivataan
Mansen mielenterveystalvi
Onnen aika, Lopun aika
Tulvat huokosissani
aurinko armas aukoissani
Tää on kulma-aurinko erikoinen
ja pakkoajatusjatkot
Kulma-aurinko aurinkoinen
nää on pakkotoistajan bileet
äisäk eelettivel alla nognirua-amluk
neniaklajääp äjikti notuvA
Avuton itkijä pääjalkainen
kulma-auringon alla levittelee käsiä
|
||||
8. |
Hänen olivat linnut
05:43
|
|||
Millainen se ääni oli?
Sanokaa minulle!
Millaiset sen liikkeet olivat?
Näytelkää minulle!
Mies kuin metso tuossa tuvassa katsoi kohti
Kasvoillaan asparaguksen varjo, unelman varjo
- kauniimpi niin
Ja katui.
Kertokaa minulle!
Näyttäkää miten ne?!
Kertokaa minulle!
Näytelkää miten?
Sulassa vedessä uivat, kaksi isoa lintua
Kuinka olisitte voinut olla tunnistamatta?
Pyhä lintu
”Kung, kung, kung”
Tuliko ääni siivistä vai kurkusta?
Tuo ääni kuin kirkonkello
Kuin rautapataa olisi rannalla taottu
Minä en ole näyttelijä
Te olette suuri näyttelijä
Vaan kadonnut on jo metso miehen silmistä
- Nyt on myöhäistä
”Virran sulassa, järvet jo jäässä
kaksi isoa lintua, pyssy sattui olemaan mukana
Ammuin, olisi saanut jäädä tekemättä
Puoliso kiersi kylän päällä ja huusi
Ääni oli kuin kirkonkello
Kuin vaskikelloa olisi paukutettu”
Minne panisi oudon valkean?
Kuinka kohdella tuota outoa valkeaa ruumista
koiratkin sitä kaihtoivat
Mies kuollut lintu sylissään harhaillen pimeää pihaa
Kaikuu vielä yllä huuto puolison
ja surmaaja, kuin murhamies, tiesi juuri silloin
mitä tehdä hänelle, jota ei voi maahan panna
Ei maan päällä paikkaa taivaan linnulle
En minä häntä vihaa
Hän oli jo ymmärtänyt, mitä oli tehnyt
kun kylätietä pitkin kantoi joutsenta kuin ristiä selässään
Kuin valkeaa ruumisarkkua kantaen meni preparoitsijan luo
Laiva laski laituriin
Mies nousi mustaan tervahöyryyn selässään tuo outo kantamus
Piinautui piinautumistaan tietäen
etteí pääsisi puolison huudosta ennen kuin saisi
käsistään tuon valkean ruumiin
Laiva jäässä, joutsen jäässä
Kantajan jäiset rukkaset valkean kaulan ympäri kiertyneinä
Höyhenissä tahroja, kuivunutta, jäistä verta
Määränpäässä haju, joka vainoaa unissa vieläkin
”Te olette suuri näyttelijä
Minä en ole näyttelijä, minä olen hullu
Esitykseni oli ala-arvoinen
Hullu, yrittämässä esittää lintua, jota ei
koskaan ole edes nähnytkään
Te olette suuri näyttelijä
Näyttäkää minulle, oliko se näin?
Oliko kevät?
Olivatko soitimella?
Tuliko ääni siivistä vai kurkusta?”
Kung, kung, kung
|
Streaming and Download help
If you like Luontokerho, you may also like:
Bandcamp Daily your guide to the world of Bandcamp